lauantai 31. tammikuuta 2015

Konvergenttinen evoluutio hämmästyttää evoluutiobiologeja


Kehitysopin keskeisimmän opinkappaleen mukaan lajien samankaltaisuudet ovat todiste yhteisestä polveutumisesta. Mikäli lajeja ei voida samankaltaisuuksien perusteella asettaa yhteistä polveutumista osoittavaan evoluutiopuuhun, samankaltaisuuksien sanotaan kehittyneen toisistaan riippumattomasti konvergenttisen evoluution tuloksena.

Etelä-Amerikan sähköankerias kykenee antamaan sähköiskuja, joiden jännite on ylittää moninkertaisesti kotitaloussähkön jännitteen. Sähköankeriaat käyttävät sähköä parinetsintään, navigointiin, saalistukseen ja puolustautumiseen. (Kuva: National Aquarium)

Erilaiset selitykset eliöiden samankaltaisuuksien syynä ovat hyvä asia kehitysopin kannalta, koska kaikille havainnoille on olemassa selitys tässä naturalistisessa viitekehyksessä. Tieteellisen teorian arvoa mitataan sen selitysvoimalla. Mitä laajemmin se selittää havaintoja, sitä parempana teoriaa pidetään. Paras teoria selittää kaikki havainnot. Kehitysoppi on hyvin lähellä tällaista ideaalista teoriaa. Kehitysoppiin uskovilla on siis syytä tyytyväisyyteen, koska näköpiirin ulkopuolellakaan ei ole sellaisia havaintoja, jotka voisivat murentaa heidän teoriansa.

Evoluutiobiologeja kuitenkin hämmästyttää konvergenssien suuri määrä ja laaja-alaisuus. Seuraavassa on tästä ilmiöstä muutamia esimerkkejä.

Kehitysopillisen tarinan mukaan sähköankerias on 100 miljoonaa vuotta sitten ryhtynyt muuttamaan yhtä lihaksistaan sähkögeneraattoriksi. Tähän muutoksen se on tarvinnut lukuisia säätelygeenien mutaatioita. Tämä on ihan ymmärrettävää. Tavallisen lihaksen muuttaminen voimakkaita sähköiskuja antavaksi elimeksi vaatinee rakennesuunnitelmien perusteellisen rukkauksen. Myös sähköturvallisuusmääräykset on syytä ottaa huomioon, ettei lyö näpeille (karvakuono tietää miltä 220 VAC tuntuu sormissa, eikä suosittele kokemusta ainakaan ateisteille). Tämä sähkögeneraattori on tarinan mukaan kehittynyt kuusi eri kertaa itsenäisesti.

Sähköankeriaan generaattori koostuu miljoonista sähköisistä soluista (elektrosyytti), jotka on kytketty sarjaan kuten taskulampun paristot. Evoluution on täytynyt osata yhdistää oikein miljoonien elektrosyyttien + ja - navat, jotta tarvittava korkeajännite on saatu aikaan. Eli aina solun miinus-napa on täytynyt yhdistää seuraavan solun plus-napaan jne.

"On hämmästyttävää, että tämä sähköelin on itsenäisesti kehittynyt kuusi kertaa evoluution aikana," jatko-opiskelija Lindsay Traeger kertoo. Ja apulaisprofessori Jason Gallant toteaa, että "sähköankeriaat ovat käyttäneet samaa 'geneettistä työkalulaatikkoa' sähköisen elimen rakentamiseen, vaikka ne ovat kehittyneet itsenäisesti."

"Tutkimuksemme osoittaa luonnon luomiskyvyt ja optimointitaidot, kun se on käyttänyt samoja geneettisiä työkaluja kehittäessään samanlaisen piirteen yhä uudestaan ja uudestaan hyvin erilaisissa ympäristöissä," Michael Sussman kertoo.

Kaikuluotausta pidetään myös esimerkkinä konvergenttisestä evoluutiosta. Kaikuluotaus on monimutkainen järjestelmä, johon kuuluu ultraäänien tuottaminen, lähettäminen, vastaanottaminen ja prosessointi. Kehitysopin mukaan kaikuluotaus on kehittynyt itsenäisesti useita kertoja lepakoissa ja valaissa.

Queen Mary-yliopiston tutkijat vertasivat 22 kaikuluotausta käyttävän nisäkkään genomeja ja he tunnistivat lähes 200 kaikuluotaukseen liittyvää geeniä, joissa oli identtisiä alueita.

"Odotimme löytävämme identtisiä alueita ehkä tusinasta geenejä, mutta lähes 200 on uskomatonta," tohtori Joe Parker kertoo. "Me tiedämme, että luonnonvalinta on tehokas geenisekvenssien evoluution ajuri, mutta niin monen samankaltaisen sekvenssin löytäminen erilaisista eläimistä on hämmästyttävää."

Papukaijojen puhekyvyn taustalla on samanlaiset geenit kuin ihmisellä.

Lintujen laulukyvyn uskotaan myös kehittyneen itsenäisesti kaksi tai kolme kertaa laululinnuissa, papukaijoissa ja kolibreissa. Niissä kaikissa on tästä osoituksena toisiaan muistuttavat geenit.

Tämä on vielä ole mitään, mutta näiden lintujen laulukyvyn tuottavat geenit ovat samankaltaiset kuin ihmisen puhekyvyn tuottavat geenit. Mielenkiintoista on se, että näitä geenejä ei ole muissa linnuissa eikä muissa kädellisissä. Näiden geenien vertailun perusteella ihminen on siis läheisempää sukua papukaijalle kuin simpanssille.

Mikäli muilla kädellisillä olisi samankaltaiset puhegeenit kuin ihmisellä, niin silloin niitä pidettäisiin todisteena yhteisestä polveutumisesta. Sekä ihminen että simpanssi olisi perinyt nämä geenit yhteiseltä esi-isältään. Nyt kehitysopillisen tarinan laatijat joutuvat turvautumaan plan-B:hen, jonka mukaan puhegeenit ovat todiste konvergenttisestä evoluutiosta.

Linnuilla on läpivirtauskeuhkot eli ilma virtaa niissä vain yhteen suuntaan riippumatta siitä onko kyseessä ulos- vai sisäänhengitys. Biologit pitivät läpivirtauskeuhkoja pitkään vain lintujen ominaisuutena ja tätä uskomusta perusteltiin lintujen paljon energiaa kuluttavalla elämäntavalla.

Sittemmin läpivirtauskeuhkoja on löydetty muualtakin eläinkunnasta mm. krokotiililtä ja iguaanilta. Kehitysopillisen tulkinnan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että läpivirtauskeuhkot ovat kehittyneet jo 300 miljoonaa vuotta ennen lintuja. Näin ne voisivat olla peräisin näiden kaikkien eliöryhmien oletetulta yhteiseltä esi-isältä. Siinä tapauksessa samankaltaisuutta voidaan pitää todisteena yhteisestä polveutumisesta. Tarvittaessa tämä tulkinta voidaan kuitenkin korjata konvergenttiseksi evoluutioksi.

Konvergenttistä evoluutiota voisi verrata metsäretkeen. Retkeilijä löytää maasta uuden älypuhelimen ja hän ajattelee, että se on joltain pudonnut. Pian hän löytää toisen samanlaisen puhelimen ja toteaa, että jopas nyt on ollut huolimattomia kulkijoita. Sitten hän löytää taas samanlaisen puhelimen. Ja sama toistuu kymmeniä kertoja. Huolimaton retkeilijä-selitys ei enää kelpaa. Puhelimet eivät voi olla metsässä jonkun sattumaan perustuvan tapahtuman seurauksena, vaan niille täytyy olla jokin järjestelmällisempi selitys. Sama pätee eliöiden samankaltaisuuksiin. Monimutkainen rakenne voi ehkä kerran syntyä sattumalta, mutta samanlaisen monimutkaisen rakenteen synty sattumalta moneen kertaan on niin epätodennäköistä, että sattuma-selitys ei vaikuta uskottavalta. Ei siis ihme, että evoluutiobiologit joutuvat hämmästelemään konvergenttisen evoluution laajuutta. Heidän on kuitenkin tyydyttävä siihen, mikäli he haluavat olla mukana naturalistisessa konsensuksessa.


Lähteet:

http://www.news.wisc.edu/22952

http://www.qmul.ac.uk/media/news/items/se/113396.html

http://today.duke.edu/2014/12/vocalbird

http://phys.org/news/2014-11-iguanas-evolved-one-way-lungs-surprisingly.html

Matti Leisola Radio Rockissa


Bioprosessitekniikan emeritusprofessori ja Suomen tunnetuin kreationisti Matti Leisola oli Radio Rockin haastattelussa 30.1.

Matti Leisola on ehkä myös Suomen parjatuin kreationisti. Professori Esko Valtaoja on kuvannut häntä adjektiivilla "surkuhupaisa" (Leisola 2014, s.67). Tämä sen vuoksi, että Leisola ei usko kehitysoppiin. Rakkikoiruli ei ole vielä keksinyt vastaavaa adjektiivia kehitysoppiin uskovista.

Matti Leisolan haastattelu on kuunneltavissa täältä. Asenne on Rock alkuperäkysymyksessäkin.


Lähde:

Leisola, Matti (2014): Evoluutiouskon ihmemaassa, Datakirjat, Porvoo

perjantai 30. tammikuuta 2015

Bakteereista on löydetty kolmas pyörintämoottori


Harvardin yliopistossa tehty tutkimus kertoo kolmannesta bakteereista löydetystä pyörintämoottorista. Uuden moottorin rakenne poikkeaa aiemmin tunnettujen pyörintämoottorien eli ATP-syntaasin ja siimamoottorin rakenteesta. 

Bakteerin liukumoottorikompleksi. (Kuva:http://dx.doi.org/10.1016/j.cub.2014.11.045)

Flavobacterium johnsoniae sauvabakteerien ulkopinta on täynnä pieniä pyörintämoottoreita (liukumoottori), joiden yhteistoiminnan avulla ne kykenevät liukumaan lasipinnalla 2-4 μm/s nopeudella. Bakteerien ulkopinta on kuin moottorirullalauta, joka mahdollistaa sujuvan siirtymisen paikasta toiseen.

Liukumoottori käyttaa voimanlähteenään protonigradienttia aivan kuten ATP-syntaasi ja siimamoottori, mutta sen mekanismi on erilainen. Liukumoottorin vääntömomentti on suuri ja se toimii pikemminkin vakionopeudella kuin vakiovääntömomentilla.

Liukumoottorin kokoonpano vaatii IX-tyypin eritysjärjestelmän (T9SS), jonka kautta moottorin osat kuljetetaan bakteerisolun ulkopinnalle.

Myös siimamoottorin kokoonpano vaatii eritysjärjestelmän (III-tyyppi, T3SS) apua. Kehitysoppiin uskovat ovat esittäneet, että siimamoottori olisi kehittynyt III-tyypin eritysjärjestelmästä. Liukumoottorin olemassaolon selittämiseksi he ilmeisesti esittävät, että liukumoottori on kehittynyt IX-tyypin eritysjärjestelmästä. Ennen sitä on kuitenkin selvitettävä liukumoottorin rakenne ja toiminta yksityiskohtaisesti.


Lähde:

http://www.evolutionnews.org/2015/01/a_third_rotary093141.html

torstai 29. tammikuuta 2015

Ihmisen sairauksia aiheuttavat mutaatiot


Ihmisellä tunnetaan yli 160000 sairautta aiheuttavaa mutaatiota. HGMD- (The Human Gene Mutation Database) tietokantaan kerätään tiedot kaikista tunnetuista sairauksia aiheuttavista mutaatioista.


Ihmisellä sairauksia aiheuttavien mutaatioiden määrä on tällä hetkellä 163 610. Uusi mutaatioita löydetään n. 9000 vuodessa. Nykyisellä vauhdilla 200 000 tunnetun mutaation määrää voidaan juhlia vuonna 2019.

Mutaatiot ovat monessa mukana, myös evoluutiossa. Perinnölliset mutaatiot muodostavat evoluution perustan (ei siis ainoastaan sairauksien). Kukaan ei kuitenkaan ole vielä perustanut tietokantaa, joka listaisi evoluutiota aiheuttavia mutaatioita. Niitä pitäisi olla olemassa miljoonia, koska kehitysopin mukaan kaikki lajit ovat syntyneet evoluution tuloksena. Biosfäärin suunnattoman monimuotoisuuden luominen on vaatinut valtavan määrän mutaatioita. Mutta missä ovat nämä elämän monimuotoisuutta lisäävät mutaatiot? Edes koirien geenitutkimus ei ole löytänyt evoluutiota aiheuttavia mutaatioita, vaan kaikki koiriltakin löydetyt mutaatiot aiheuttavat sairauksia.

Kehitysoppiin uskovilla on kuitenkin olemassa selitys tähän ongelmaan. Koska evoluutio on jatkunut jo miljoonia vuosia, niin sillä on ollut aikaa sopeuttaa eliöt niin täydellisesti ympäristöönsä, että nykyisen me voimme havaita vain eliöiden perimän heikentymistä. Optimaalisesti ympäristöönsä sopeutunut eliö ei voi sopeutua enää paremmin. Ainoa mahdollinen suunta on siis alaspäin. Eikä evoluutiota aiheuttavien mutaatioiden puutetta voida käyttää kehitysoppia vastaan.

Päivitys 3/2020:

Karvakuonon ennuste ihmisellä sairauksia aiheuttavien mutaatioiden lisääntymisnopeudesta meni pahasti pieleen, sillä 200 000 mutaation rajapyykki saavutettiin jo v. 2017. Syynä on se, että
uusien mutaatioiden syntynopeus ei ole ollut vakio, vaan se kasvaa jatkuvasti. Tämä olisi tietenkin pitänyt oivaltaa ja ottaa huomioon ennusteessa. Vuonna 2019 oli mutaatioiden määrä jo 275 716 eli olemme hyvää vauhtia menossa kohti mutaatiokastastrofia, jolloin alkuperäinen DNA on muisto vain.

Alla on kuvaaja mutaatioiden määrän kehityksestä maaliskuusta 2010 joulukuuhun 2019. Kyse ei siis ole lajin monimuotoisuutta positiivisella tavalla rikastuttavista mutaatioista, vaan sairauksia ja siten lajin perimää rappeuttavista mutaatioista. Kuvaajan perusteella ei liene selvää mihin suuntaan ihmisen perimän kehitys(evoluutio) on menossa.



Lähde:

http://www.hgmd.cf.ac.uk/ac/index.php

lauantai 24. tammikuuta 2015

Valikoituja evoluutiositaatteja


Valikoiduissa evoluutiositaateissa rakkikoiruli esittelee kehitysoppiin uskovien ajattelijoiden kirkkaimpia aikaansaannoksia, jotka murtavat inhimillisen älyn ja mielikuvituksen raja-aitoja.

Kaskaan (Acanalonia conica) lantion hammastus. (Kuva: Igor Siwanowic, Science Photo Library)

Timo Paukku:

"Evoluutiossa kehittyi ratkaisuja eliön tarpeiden mukaan. Insinööritaito on nerokasta, mutta luonnolla oli aikaa kehittää samoja konsteja."


Meille on opetettu, että evoluutio ei osaa ennakoida tulevaisuutta eikä sillä voi olla päämäärää (Futuyma 1998). Timo Paukku on kuitenkin keksinyt, että evoluutio osaa tunnistaa eliön tarpeet ja kehittää nerokkaita ratkaisuja näihin tarpeisiin.

Evoluutio toimii siis aivan kuten insinööri. Insinöörikin osaa tunnistaa tarpeen ja kehittää erilaisia ratkaisuja tähän tarpeeseen. Insinööri tosin tarvitsee siihen älyä.

Paukku mainitsee esimerkkinä tällaisesta tarpeeseen kehitetystä ratkaisusta kaskaan lonkan hammastukset, joiden avulla kaskas kykenee tekemään tasapainoisen hypyn ponnistaen molemmilla jaloillaan samanaikaisesti.

Kaskaan esi-isällä oli siis ollut tarve hypätä. Ehkä se halusi paeta vihollista. Evoluutio tunnisti tämän tarpeen ja kehitti kaskaille tämän erinomaisen hyppymekanismin. Miljoonia vuosia myöhemmin insinöörit keksivät saman mekanismin ja nyt hammasrattaita pyörii vähän joka nurkassa.

Evoluutio on jossain vaiheessa tunnistanut myös tarpeen intiimiin kanssakäymiseen. Kenties alkusolujen elämä kävi tylsäksi ja ne alkoivat haaveilla vähän kiihkeämmästä tunnelmasta yön hämärinä hetkinä. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt miten asiantilan voisi korjata. Evoluutio ymmärsi yskän ja kehitti seksin. Sen jälkeen makuuhuoneissa on vietetty kiihkeitä hetkiä rillit huurussa sängyn natinasta nauttien.

Kehitysopin hauskimpia tarinoita on kertomus valaan evoluutiosta. Ensin kala tuli maalle ja kehittyi nisäkkääksi. Sitten nisäkäs meni takaisin mereen ja kehittyi valaaksi. Evoluutio on tietysti näissä kaikissa vaiheissa tunnistanut eliöiden kaipuun uuteen ympäristöön ja kehittänyt sopivat ratkaisut, jotta tämä rohkea muutto olisi mahdollinen.

Evoluution on esimerkiksi täytynyt tunnistaa tarve silmän taittovirheen korjaamiseen. Kala on likinäköinen maalla, koska sen silmät on suunniteltu vedessä toimiviksi. Ja vastaavasti maanisäkäs on kaukonäköinen vedessä, koska sen silmät on suunniteltu ilmassa toimiviksi. Vedessä ja ilmassa toimivien silmien erilainen taittokyky johtuu veden ja ilman erilaisesta taitekertoimesta (ilma n. 1 ja vesi 1,33).
Valaan tapauksessa näkökykyä on täytynyt korjata kahteen otteeseen. 

Uimalaseilla ihminen näkee veden alla, koska silmien edessä on ilmaa eikä vettä. Maan päälle nostetun kalan uimalasit olisi täytettävä vedellä, jotta kala näkisi tarkasti myös maan päällä.

Evoluution nerous tulee esiin kuitenkin siinä, että se osaa tuottaa hyvinkin luovia ratkaisuja. Tropiikissa esiintyy veden pinnalla uiva nelisilmien heimoon kuuluva kala (Anableps anableps), joka kykenee samanaikaisesti näkemään tarkasti sekä veden alle että veden pinnan yläpuolelle. Kalalla on hyvin erikoinen kaksi verkkokalvoa sisältävä silmä. Silmässä on kuitenkin vain yksi soikiomainen linssi. Linssin voimakkaammin taittava osa on suunnattu veden alle ja heikommin taittava osa veden päälle. 


Nelisilmän (Anableps anableps) silmä, jolla on mahdollista katsoa samanaikaisesti veden alla ja veden päälle.

Entäpä sitten sukeltavat vesilinnut, jotka elävät sekä veden alla että veden päällä? Evoluution on täytynyt tunnistaa moninaiset tarpeet, ennenkuin se on saanut sukeltavat vesilinnut valmiiksi: tarve lentää, tarve uida ja tarve sukeltaa.

Evoluution  on täytynyt myös ratkaista monia vaikeita teknisiä ongelmia sukeltavan vesilinnun kehitystyössä. Kysehän on lentävästä sukellusveneestä. Sellaista laitetta ei vielä ole insinöörien piirrustuspöydiltä ilmaantunut.

Kuinka evoluutio ratkaisi tässä tapauksessa ongelman, joka liittyy näkemiseen erilaisen taitekertoimen omaavissa väliaineissa. Sukeltavien vesilintujen silmissä on erityiset lihakset, joiden avulla ne kykenevät puristamaan silmän linssiä kasaan. Tällöin se pullistuu ulospäin ja sen taittokyky kasvaa. Näin linnut voivat nähdä tarkasti myös veden alla.

Ihmisen kohdalla evoluutio on tunnistanut tarpeen taiteelliseen ilmaisuun ja kykyyn rakastaa, vaikka lisääntymisen kannalta ne ovat varsin toisarvoisia taitoja. Joidenkin mielestä näiden ominaisuuksien ansiosta me olemme ihmisiä.


Lähteet:

Paukku, Timo (2015): Luonnon työkaluja, HS Tiede 22.1.2015

Futuyma, Douglas J. (1998): Evolutionary Biology, Sinauer Associates, Inc. s. 700

Land, Michael F. & Nilsson, Dan-Eric (2002): Animal Eyes, Oxford University Press

perjantai 16. tammikuuta 2015

Mikael Fortelius: kreationistit höynäyttävät kristittyjä


Helsingin yliopiston evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius seuraa edeltäjänsä Björn Kurténin (1924-1988) jalanjälkiä ja on asettunut julkisesti arvostelemaan kreationisteja.
>
Fortelius on arvostellut kreationisteja Espoon seurakuntasanomissa (Esse). Tieteen rakkikoira arvioi kahta Forteliuksen esittämää väitettä:

1) "...kreationismi on mahdollinen vain, jos sulkee silmänsä luonnontieteeltä."

Forteliuksen väite on lähinnä retoriikkaa. Luonnontiede on niin laaja käsite, että lukijalla ei ole mitään mahdollisuutta saada siitä pitävää otetta. Mutta aina on mahdollista muotoilla vastaväite:

 "kehitysoppi on mahdollinen vain, jos sulkee silmänsä luonnontieteeltä."

Tätä väitettä ei tarvitse jättää retoriikan varaan. Julistaessaan evoluution totuutta Jerry Coyne väittää MRSA-bakteerien saaneen antibioottiresistenssin mutaatioiden (darwinistinen mekanismi) seurauksena, vaikka kokeellisen luonnontieteen tulosten mukaan bakteerien monimutkainen resistenssimekanismi perustuu geeneihin, joita bakteerit siirtävät toisilleen (horisontaalinen geeninsiirto).

Kosmologian standardimalli on kehitysopillinen teoreettinen malli, jolla selitetään galaksien ja galaksirakenteiden syntyä. Hiljattain kansainvälinen tutkijaryhmä havaitsi, että galaksien sijoittuminen ei vastannut mallin antamaa ennustetta. Siitä huolimatta monet aikaisemmat tutkimukset olivat päätyneet tuloksiin, joiden mukaan malli vastasi havaintoja. Tutkijat olivat ummistaneet silmänsä luonnontieteen havainnoilta väittäessään mallin antavan todellisuutta vastaavia tuloksia.

Tieteen rakkikoiran pyyntö Mikael Forteliukselle:

Kerro julkisesti miltä kokeellisen luonnontieteen havainnoilta on suljettava silmänsä, jotta kreationismi olisi mahdollista?


 2) "kreationistit ovat onnistuneet höynäyttämään monia kristittyjä luulemaan, että kristinuskon ja evoluutioteorian välillä olisi jonkinlainen ristiriita, ettei hyvä kristitty mukamas voi hyväksyä evoluutioteoriaa."

On erittäin todennäköistä, että tämä Forteliuksen väite ei perustu vertaisarvioituun tieteelliseen lähteeseen, vaan on vain hänen henkilökohtainen näkemyksensä. Väitteellä ei siinä tapauksessa ole tieteellistä arvoa.

Määritelmä "kreationistit" on epämääräinen ja sisältänee suuren joukon ihmisiä. Forteliuksen väitteen totuusarvon arviointi edellyttäisi, että me tietäisimme ainakin joidenkin näiden "kreationistien" henkilöllisyyden, jotta voisimme selvittää heidän motiivinsa. Ovatko he todella yrittäneet tahallaan höynäyttää kristittyjä?

Tieteen rakkikoira tuntee useita kreationisteja, mutta edes kahdenkeskisissä keskusteluissa kukaan ei ole kertonut yrittävänsä höynäyttää muita kristittyjä. Kukaan ei myöskään ole koskaan sanonut pitävänsä evoluutioteoriaan uskovaa kritittyä huonona kristittynä. Toki he voivat pitää evoluutioteoriaan uskovien näkemyksiä epäloogisina tai perusteiltaan puutteellisina. Mutta ei tämä seikka tee heistä huonoja kristittyjä. Esimerkiksi Tieteen rakkikoira ei pidä itseään esimerkillisenä tai hyvänä kristittynä, vaikka ei uskokaan kehitysoppiin. Karvakuono pitää itseään lähinnä syntisenä lurjuksena [Marokon kauhu kutsui talvisodassa alaisiaan samalla määreellä].

Jos höynäyttämistä kuitenkin tapahtuu, niin silloin on erittäin todennäköistä, että nämä höynäyttäjät ovat tavallaan itsekin höynäytyksen uhreja. He ovat itse tulkinneet kokeellisen luonnontieteen tuloksia väärin ja tehneet tulkintojensa perusteella virheellisiä johtopäätöksiä: esim. päätelleet Jumalan olemassolon, maailmankaikkeuden ja elämän Jumalan luomistyön tulokseksi jne. Tällöin myös Tieteen rakkikoira kuuluisi tähän itseään höynäyttäneiden joukkoon, joka levittää tätä höynäytysideologiaa kristittyjen keskuudessa.

Tieteen rakkikoira ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että hän on tällaisen höynäytyksen uhri. Mutta Tieteen rakkikoira rakastaa totuutta ja pyrkii kaikin mahdollisin keinoin löytämään totuuden. Ihmisen ja koiran kyvyt ovat kuitenkin rajalliset ja ne sallivat erehtymisen. Varmuuden vuoksi (ja rehellisyyden nimissä) Tieteen rakkikoira varoittaa lukijoita höynäytyksen mahdollisuudesta. Kaikkiin tässä blogissa esitettyihin kehityspoppia kritisoiviin väitteisiin on suhtauduttava varauksella ja hyvää lähdekriittistä tapaa noudattaen.

On kuitenkin huomattava, että tämä sama periaate pätee myös kehitysoppia ihmisten keskuuteen levittäviin. Hekin voivat olla höynäytyksen uhreja eli he ovat tulkinneet luonnontieteen havaintoja väärin ja tehneet tulkintojensa perusteella virheellisiä johtopäätöksiä. Siinä tapauksessa kehitysoppi ei olisi totta. Se olisi vain mielikuvitukseen perustuva ajatusrakennelma, joka on saanut tieteen arvovallan puolelleen. On selvää, että tämän ajatusvararikon havainneet totuutta rakastavat ihmiset tavalla tai toisella ryhtyvät toimiin asiantilan korjaamiseksi.






keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Tiede-lehti mainostaa


Tiede-lehti täyttää tänä vuonna 35 vuotta. Lehti tarjoaa tilaajalahjaksi mm. verenpainemittaria. Se onkin tarpeen, kun lukee lehden kritiikitöntä kehitysoppipropagandaa.

Lehti tarjoaa uudelle tilaajalle 8 numeroa edulliselta näyttävään 22,50 euron hintaan. Mainosta tarkemmin lukemalla selviää, että suurella painettu luku (22,50) on kerrottava pienellä painetulla luvulla (2), jotta saadaan oikea tilaushinta. Tilaajakokelaan on siis luettava Tiede-lehden mainos tarkkaan ja osattava käyttää kännykän laskinta.

Tiede-lehden mainos tarjoaa 8 lehteä hintaan 22,50 €, eikun siis 2 x 22,50 €.

Karvakuonolla ei ole erityisemmin kaupallista orientaatiota. Siitä huolimatta Karvakuono rukkasi Tiede-lehden mainoksen vielä houkuttelevampaan ja tieteellisempään muotoon:

Tiede-lehden mainoksen parannettu versio. Lehden todellisen tilaushinnan laskutoimitusta on vaikeutettu, jolloin saadaan entistä tieteellisempi vaikutelma. Tämä vetoaa ainakin insinööriopiskelijoihin. 


Mainoksen toisella puolella Tiede-lehti kysyy ja julistaa:

Mikä on totta ja mikä sattumankauppaa? Tilaa Tiede niin tiedät!

Tässä Tiede-lehti rinnastaa epäloogisesti totuusarvon ja satunnaisuuden. Totuusarvolla ja satunnaisuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Lause saa totuusarvonsa täysin riippumatta siitä liittyykö siihen satunnaisuutta vai ei.

Tiede-lehti rinnastaa epäloogisesti totuusarvon ja satunnaisuuden.

Seuraavassa on Karvakuonon ehdotelma korjatuksi mainoslauseeksi:

Mikä näyttää suunnitellulta, mutta on vain sattumankauppaa? Tilaa Tiede niin tiedät!

Tiede-lehden mainoksen iskulause on on korjattu loogisempaan muotoon.




perjantai 9. tammikuuta 2015

HS: Silmän verkkokalvo on luultua älykkäämpi


Helsingin Sanomat kertoi tiede-sivuillaan ihmisen silmän verkkokalvon rakenteesta, joka on osoittautunut oletettua älykkäämmäksi. 

"Jos verkkokalvo olisi videokamera, se olisi ylivoimainen verrattuna ihmisen kehittämiin kameroihin. Alle puolen millimetrin paksuiseen kudokseen on pakattu hämmästyttävä laskentateho ja supertietokoneen suorituskyvyn ylittävä dynamiikka," kertoo verkkokalvoja tutkiva Helsingin yliopiston biofysiikan apulaisprofessori Petri Ala-Laurila.

"Verkkokalvo suorittaa valtavasti monimutkaisia neuraalisia laskutoimituksia, joiden aiemmin kuviteltiin tapahtuvan vasta aivoissa. Näköhermon tiedonvälityskapasiteetti on rajallinen, joten kuvainformaatiota pitää pitkälti käsitellä jo verkkokalvolla."

Neurotieteilijä Ala-Laurila vertaa verkkokalvoa videokameraan ja toteaa verkkokalvon olevan teknisesti ylivertainen ihmisen suunnittelemiin videokameroihin verrattuna. Ala-Laurilan näkemys on täsmälleen päinvastainen kuin monien evoluutiobiologien, jotka pitävät verkkokalvon rakennetta "huonosti suunniteltuna." Heidän mielestäään verkkokalvon "huono suunnittelu" osoittaa, että verkkokalvo on syntynyt evoluution tuloksena. Älykäs suunnittelija ei suunnittelisi niin huonosti. Evoluution täytyy aina rakentaa uusia rakenteita olemassa olevista rakenteista, joten se voi voi tuottaa optimaalista (ja siten hyvin suunnitellulta näyttävää) rakennetta. Evoluutiobiologi George Williamsin mukaan verkkokalvon "rakenne on typerä" ("stupidly designed") ). Carl Zimmer myöntää, että silmämme ovat "vaikuttavia videokameroita", mutta samaan hengenvetoon hän toteaa, että ne ovat joltain osin "täysin ala-arvoisia." ("fundamentally flawed"). (Zimmer 2001, s. 128-129)

Apulaisprofessori Ala-Laurila on tutkimuksillaan osoittanut evoluutiobiologien käsitykset verkkokalvon rakenteen teknisestä laadusta virheellisiksi. Verkkokalvo on osoittautunut paljon oletettua monimutkaisemmaksi ja älykkäämmäksi. Mitä tämä merkitsee näiden kehitysopillisten tulkintojen kannalta?

Evoluutiobiologien selitys verkkokalvon huonosta suunnittelusta evoluution todisteena kääntyy heidän omaa argumenttiaan vastaan. He itse väittävät, että evoluutio ei voi tuottaa optimaalista rakennetta ("Because evolution can only tinker, it cannot produce the best of all possibilities") (Zimmer 2001, s. 129). Jos me havaitsemme päinvastaista eli täysin suvereenia teknistä laatua olevan biologisen rakenteen, niin silloin meidän olisi pääteltävä, että se ei voi olla evoluution tulosta. Evoluutionhan ei pitäisi sellaiseen kyetä, mikäli me luotamme evoluutiobiologien arvioon.

Siinä tapauksessa ainoa mahdollinen selitys verkkokalvon monimutkaisen ja älykkään rakenteen  alkuperälle on älykäs suunnittelu. Se ei kuitenkaan ole tieteellinen selitys, joten monet meistä eivät voi sitä hyväksyä. Heidän tehtävänsä on korjata "huonoa suunnittelua"-argumentti tai keksiä sille korvike.

Sitä odotellessa seuraamme mielenkiinnolla apulaisprofessori Petri Ala-Laurilan tutkimusten edistymistä.

Tieteen rakkikoira antaa tunnustusta Helsingin Sanomien tiedetoimitukselle ja toimittaja Antti Kivimäelle, koska he eivät liittäneet artikkeliin pakollista kehitysopillista osiota ryhtymällä arvailemaan älykkääseen verkkokalvoon johtaneita evoluutiopolkuja tai ylistämään evoluution häikäisevää teknistä osaamista.


Lähteet:

HS Tiede, Antti Kivimäki: Silmän verkkokalvo on luultua älykkäämpi, 7.1.2015

Zimmer, Carl (2001): Evolution The Triumph of an Idea, William Heinemann, London

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Evoluutio suosii tehostumista


Tiede-lehti kertoo naisten aivojen koon pienentyneen 15 % viimeisen 10 000 vuoden aikana. Naisten aivojen tilavuus on vähentynyt keskimäärin 1502 ml:sta 1241 ml:aan. Tämä ei kuitenkaan ole yllättävää, sillä evoluutio suosii tehostumista.


Kehitysopillisen tarinan mukaan ihminen on kehittynyt vähitellen apinamaisista esi-isistä. Tähän kehitykseen on kuulunut mm. aivojen koon kasvu, jonka todisteina ovat mm.erilaiset fossiililöydöt. Merkittävänä tekijänä aivojen koon kasvussa uskotaan olevan ihmisen esi-isien siirtyminen lihansyöntiin.

Evoluutio siis selittää aivojen koon kasvun ja aivojen koon kasvu on todiste siitä, että ihmisen alkuperää selittävä kehitysopillinen tarina on totta.

Evoluutioteorian tieteellisen selitysvoiman suuruutta osoittaa se, että se selittää myös naisten aivojen koon pienenemisen. John Hawks Wisconsinin yliopistosta kertoo, että "aivojen ylläpito tulee elimistölle kalliiksi, ja siksi evoluutio suosii tehostumista. Modernit aivot saattavat tehdä yhtä paljon entistä pienemmässä tilassa."

Karvakuonoa vähän säälittää tulevaisuuden antropologien työsarka, kun he yrittävät koota ihmisen sukupuuta. Kuuluuko tämä pienempi aivokoppa tähän samaan lajiin vai onko se eri lajia? Onko evoluutio edennyt kohti suurempia aivoja vai kohti pienempiä aivoja? Onko kehitysoppi tiedettä vai uskomusfilosofiaa? (No nyt vähän huijasin. Eihän kehitysoppiin uskovien antropologien sitä viimeistä tarvitse miettiä!)



Lähde: Aivot kutistuvat, Tiede 12/2014 s. 34