torstai 25. huhtikuuta 2013
Kenneth Miller ja β-globiini pseudogeeni
Professori Kenneth Miller käyttää β-globiini pseudogeeniä todisteena ihmisen ja simpanssin polveutumisesta yhteisestä esi-isästä, sekä kumoamaan älykkään suunnittelun geenien alkuperän selittäjänä. Mutta millainen Millerin argumentti oikeastaan on?
Käytännössä Millerin argumentti on ns. homologia-argumentti, jota käytetty jo pitkään todisteena eliöiden yhteisestä polveutumisesta. Sen mukaan eliöiden samankaltaisuudet voidaan selittää vain eliöiden yhteisellä polveutumisella. Argumenttia perustellaan todennäköisyydellä: on erittäin epätodennäköistä, että samanlainen (samankaltainen) rakenne syntyisi sattumalta kaksi eri kertaa (tai useampia kertoja).
Homologia-argumenttiin liittyy kuitenkin merkittävä reunaehto. Eliöt, joihin homologia-argumenttia voidaan soveltaa, on kyettävä sijoittamaan fylogeneettiseen evoluutiopuun samaan haaraan niin, että yhteinen polveutuminen voidaan osoittaa.
Juuri tämä reunaehto tekee homologia-argumentista tieteellisesti erittäin mielenkiintoisen. Mikäli eliöitä ei voida samankaltaisuuden perusteella sijoittaa polveutumisen osoittavalla tavalla fylogeneettiseen evoluutiopuuhun, niin silloin samankaltaisuuksien sanotaan johtuvan konvergenttisestä evoluutiosta (tai horisontaalisesta geeninsiirrosta). Tästä on useita esimerkkejä:
1. Ligniini maakasveissa ja merilevässä
Ligniinin tapauksessa tutkijat myöntävät, että sen monimutkaisen biosynteesin kehittyminen kahteen kertaan on ollut "helvetinmoinen sattuma."
2. Prestin-kuulogeeni pikkulepakossa ja pullonokkadelfiinissä.
3. C4-fotosynteesi kukkakasveissa
Monimutkaisuudestaan huolimatta C4-fotosynteesin uskotaan kehittyneen itsenäisesti ainakin 62 eri kertaa.
Näiden havaintojen perusteella voidaan muotoilla evoluution homologialaki: Eliöiden samankaltaisuudet todistavat yhteisen polveutumisen, paitsi silloin, kun ne todistavat samankaltaisten ominaisuuksien kehittyneen toisistaan riippumattomasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti