torstai 25. huhtikuuta 2013

Kenneth Miller ja β-globiini pseudogeeni


Professori Kenneth Miller käyttää β-globiini pseudogeeniä todisteena ihmisen ja simpanssin polveutumisesta yhteisestä esi-isästä, sekä kumoamaan älykkään suunnittelun geenien alkuperän selittäjänä. Mutta millainen Millerin argumentti oikeastaan on?

Käytännössä Millerin argumentti on ns. homologia-argumentti, jota käytetty jo pitkään todisteena eliöiden yhteisestä polveutumisesta. Sen mukaan eliöiden samankaltaisuudet voidaan selittää vain eliöiden yhteisellä polveutumisella. Argumenttia perustellaan todennäköisyydellä: on erittäin epätodennäköistä, että samanlainen (samankaltainen) rakenne syntyisi sattumalta kaksi eri kertaa (tai useampia kertoja).

Homologia-argumenttiin liittyy kuitenkin merkittävä reunaehto. Eliöt, joihin homologia-argumenttia voidaan soveltaa, on kyettävä sijoittamaan fylogeneettiseen evoluutiopuun samaan haaraan niin, että yhteinen polveutuminen voidaan osoittaa.

Juuri tämä reunaehto tekee homologia-argumentista tieteellisesti erittäin mielenkiintoisen. Mikäli eliöitä ei voida samankaltaisuuden perusteella sijoittaa polveutumisen osoittavalla tavalla fylogeneettiseen evoluutiopuuhun, niin silloin samankaltaisuuksien sanotaan johtuvan konvergenttisestä evoluutiosta (tai horisontaalisesta geeninsiirrosta). Tästä on useita esimerkkejä:

1. Ligniini maakasveissa ja merilevässä

Ligniinin tapauksessa tutkijat myöntävät, että sen monimutkaisen biosynteesin kehittyminen kahteen kertaan on ollut "helvetinmoinen sattuma."

2. Prestin-kuulogeeni pikkulepakossa ja pullonokkadelfiinissä.

3. C4-fotosynteesi kukkakasveissa

Monimutkaisuudestaan huolimatta C4-fotosynteesin uskotaan kehittyneen itsenäisesti ainakin 62 eri kertaa.

Näiden havaintojen perusteella voidaan muotoilla evoluution homologialakiEliöiden samankaltaisuudet todistavat yhteisen polveutumisen, paitsi silloin, kun ne todistavat samankaltaisten ominaisuuksien kehittyneen toisistaan riippumattomasti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti