maanantai 24. joulukuuta 2012

Uudet havainnot kumoavat vanhoja käsityksiä monimuotoisuuden evoluutiosta


Kalifornian yliopiston (UC Riverside) johtama tutkimusryhmä kumoaa vallitsevan käsityksen sinkin pitoisuuden vaikutuksesta eukaryoottien monimuotoisuuden kehitykseen. Tutkimus on julkaistu Nature Geoscience-tiedelehdessä.

Kalifornian yliopiston (UC Riverside) johtama biokemistiryhmä on osoittanut virheelliseksi vallitsevan hypoteesin, jonka mukaan muinaisten merien alhainen sinkkipitoisuus on ollut esteenä eukaryoottien monimuotoisuuden kehitykselle.

Fossiiliaineiston mukaan eukaryoottien monimuotoisuus oli hyvin alhainen vielä 600 - 800 miljoonaa vuotta sitten. Monet tutkijat pitävät muinaisten merien alhaista sinkkipitoisuutta syynä monimuotoisuuden viivästyneeseen kehitykseen. Monimuotoisuus lisääntyi vasta n. 600 miljoonaa vuotta sitten monimutkaisten eliöryhmien ilmaantuessa fossiilikerroksiin ns. kambrin räjähdyksessä.

Sinkki on tärkeä aine eukaryoottisille soluille. Se liittyy esim. geenien säätelyyn ja transkriptioon.

Tutkimusryhmä mittasi sinkkipitoisuuden merenpohjan mustista savikivinäytteistä Pohjois-Amerikasta, Euroopasta, Afrikasta, Aasiasta ja Australiasta. Näytteiden iäksi määriteltiin 580 miljoonaa vuotta - 2,7 miljardia vuotta. Mittaukset osoittivat, että merien sinkkipitoisuus oli ollut nykyisellä tasolla jo 2,7 miljardia vuotta sitten

"Hämmästykseksemme muinaisten merien sinkkipitoisuus oli paljon korkeampi ja stabiilimpi, kuin tähän asti on uskottu," toteaa tutkimuksen johtaja professori Timothy Lyons. "Emme löytäneet todisteita, että merien sinkkipitoisuus olisi ollut kehitystä rajoittava tekijä," kertoo tutkija Clint Scott.

Tutkimusryhmään kuuluivat myös Noah J. Planavsky (Timothy Lyons Laboratory); Chris L. Dupont (J. Craig Venter Institute); Brian Kendall ja Ariel D. Anbar (Arizona State University); Benjamin C. Gill  (Virginia Polytechnic Institute ja State University); Leslie J. Robbins ja Kurt O. Konhauser ( University of Alberta, Canada); Kathryn F. Husband ja Simon W. Poulton (University of Leeds); Gail L. Arnold (Max Planck Institute for Marine Microbiology); Boswell A. Wing (McGill University, Canada); ja Andrey Bekker (University of Manitoba, Canada).

Tutkimuksen idea on suora seuraus Naturessa vuonna 2011 julkistusta tutkimuksesta (Planavsky, Scott, Lyons et al.), joka kyseenalaisti hypoteesin laajalti sulfidipitoisista meristä.

Tämä havainto on sopusoinnussa kehitysopin epätarkkuusperiaatteen kanssa. Maailma on alusta lähtien ollut paljon valmiimpi ja nykyisen kaltaisempi kuin kehitysopin mukaan oletetaan.


Lähde:

http://ucrtoday.ucr.edu/10927

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti