Ryhmä paleontologeja, joita johtivat Morten Allentoft Kööpenhaminan yliopistosta ja Michael Bunce Murdorch yliopistosta (Perth, Australia), ovat määrittäneet DNA:n puoliintumisajaksi 521 vuotta. Tutkimus on julkaistu Proceedings of the Royal Society B -tiedelehdessä.
| Moa ja ihminen. (Credit: moabird.com) |
Paleontologit tutkivat 158 DNA:ta sisältävää jalan luuta, jotka olivat peräisin sukupuuttoon kuolleelta moa-linnulta. Luiden iäksi oli määritelty 600 - 8000 vuotta. Vertaamalla luunäytteiden ikiä DNA:n hajoamisasteeseen tutkijat laskivat DNA puoliintumisajaksi 521 vuotta. Siinä ajassa puolet nukleotidien välisistä sidoksista on hajonnut. Ja edelleen 521 vuoden kuluttua puolet jäljelle jääneistä sidoksista on hajonnut.
Tutkijat ennustavat, että optimaalisissakin olosuhteissa (-5 C) kaikki nukleotidien väliset sidokset olisivat hajonneet viimeistään 6.8 milj. vuoden kuluttua. DNA hajoaa lukukelvottamaksi kuitenkin jo paljon aikaisemmin, eli n. 1.5 milj. vuoden jälkeen.
Tutkijat havaitsivat lisäksi, että luiden ikä selitti vain n. 40 % DNA:n hajoamisasteen vaihteluista. Muita hajoamisasteeseen vaikuttavia tekijöitä ovat näytteen säilytystapa, maan koostumus sekä vuodenaika, jolloin eläin on kuollut. Nämä seikat vaativat lisätutkimuksia, jotta DNA näytteen ikä voidaan luotettavasti arvioida hajoamisasteen perusteella.
Lähde:
http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=dinos-dna-demise-genetic-material-512-year-half-life
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti