torstai 27. syyskuuta 2012

Helsingin Sanomat julkaisi Tieteen rakkikoiran kirjoituksen


Elämässä voi tapahtua ihmeitä. Sellainen sattui karvakuonon kohdalle, kun Helsingin Sanomat julkaisi 25.9. mielipideosastolla evoluutioaiheisen kirjoitukseni. Karvakuono on aiemmin kirjoittanut, että Helsingin Sanomat ei julkaise kehitysoppikritiikkiä. Nyt liippasi kuitenkin aika läheltä. Tosin se vaati hieman vaivannäköä.

Rakkikoiruli lähetti 15.9. HS:n mielipideosastolle lyhyen kirjoituksen, joka käsitteli koiranjalostusta evoluution todisteena.

Mielipidekirjoitus, ver 1.0

Virheellistä tietoa biologian kirjassa

Helsingin Sanomat kertoi esimerkkejä koulukirjojen vääristä tiedoista (HS Tiede 11.9.) Listaan voisi lisätä vielä koiranjalostuksen evoluution todisteena.
Lukion biologian oppikirjan (Elämä, WSOY) mukaan koiranjalostus on ihmisen ohjaamaa nopeutettua evoluutiota. Evoluution uskotaan selittävän nykyisin havaittava biosfäärin monimuotoisuus. Evoluutioteorian mukaan (ituradan) perinnölliset mutaatiot muodostavat evoluution perustan eli niiden pitäisi selittää lajien monimuotoisuutta rikastava muuntelu, sekä uusien rakenteiden, toimintojen ja lajien synty.

Havainnot koiranjalostuksen tuloksista eivät kuitenkaan tue ajatusta, että perinnölliset mutaatiot lisäisivät positiivisella tavalla koirien monimuotoisuutta. Professori Hannes Lohen mukaan jalostustyö on heikentänyt voimakkaasti koirien geneettistä monimuotoisuutta ja vaarantaa lajin elinvoimaisuuden. Koiriin on rikastunut satoja erilaisia geenivirheitä (mutaatioita) ja perinnöllisiä sairauksia. Suomessa koirien perinnöllisyyttä tutkiva Lohen työryhmä (www.koirangeenit.fi) ei ole raportoinut yhtään koirien monimuotoisuutta lisäävää mutaatiota. Sen sijaan uusia erilaisiin sairauksiin liittyviä mutaatioita löydetään jatkuvasti.

Koiranjalostus ei kelpaa evoluution todisteeksi ja se olisi sellaisena poistettava oppikirjoista. Vähintäänkin olisi kirjoissa selkeästi kerrottava jalostuksen todelliset vaikutukset koiriin.


Raimo Lonka
Helsinki


 
Muutamaa päivää myöhemmin soitin toimitukseen ja kysyin kirjoitukseni kohtalosta. Toimittaja Anni Kupiainen kertoi, että kirjoituksen julkaisua edelleen harkitaan. Pian puhelun jälkeen toimittaja lähetti minulle sähköpostiviestin, jossa hän kertoi syyn, miksi kirjoitusta ei julkaista:

Hei,

perehdyin vielä tekstiinne ja huomasin, että olette julkaissut kirjoituksen osana pidempää blogikirjoitustanne. Sääntöjemme mukaan emme julkaise blogeissa julkaistuja tekstejä (muuten kirjoitus olisi hyvinkin saattanut olla julkaisukelpoinen). Tämä saattaa olla syynä myös aiempien tekstien julkaisematta jättämiseen. Vastaisuudessa kannattaa tarjota kirjoituksia ensin vain meille, jos ne haluaa julkaistaviksi mielipidesivulle.

Ystävällisin terveisin
Anni Kupiainen
HS / Mielipidetoimitus
 

Tämä on mielenkiintoista. Toimittajat siis tarkistavat, onko mielipidekirjoittaja mahdollisesti julkaissut aiheesta jossain muualla. Kiitettävän ammattimainen ote työhön! Ja tässähän pitää jatkossa miettiä tarkkaan mitä kirjoittaa minnekin! No ei hätää, sillä kauhea koiranleuka ei tästä häkeltynyt, vaan kirjoitti tavoilleen uskollisena vastineen:


Hei,

Olen julkaissut kirjoituksiani blogissani aina vasta sen jälkeen, kun olen niitä ensin tarjonnut HS:n mielipidesivulle (tai johonkin muuhun lehteen). Blogissanikin julkaisemani pidemmän kirjoituksen olen lähettänyt HS mielipidetoimitukseen aikanaan. Silloin HS:n toimittaja kertoi, että kirjoituksen olisi parasta olla enintään 750 merkkiä pitkä, jolloin julkaisu olisi todennäköisempää... (onko se todella näin helppoa?)

Tarjoamani on uusi kirjoitus, jossa olen käyttänyt professori Hannes Lohen lausuntoja, joiden alkuperäinen lähde on Koiramme-lehti vuodelta 2006. En ole muuttanut Koiramme-lehden alkuperäistä tekstiä Lohen lausunnon osalta.


Lähettämäni teksti ei ole blogissani julkaistu, vaikka se sisältääkin Lohen lausunnon, jonka olen julkaissut pidemmässä blogikirjoituksessani.


Jotta tämä ei kaadu muotoseikkaan, niin alla on vielä täysin uusi kirjoitus, jota ei ole missään julkaistu.
(Siis vai onko niin, että en saa kirjoittaa sellaisesta aiheesta, jota olen käsitellyt blogissani (tai muissa kirjoituksissani, vaikka kirjassa, jos sellaisen saan tästä aihepiiristä joskus aikaiseksi)?

Parhain terveisin,
Raimo Lonka


Mielipidekirjoitus, ver 2.0

Virheellistä tietoa biologian kirjassa

Helsingin Sanomat kertoi esimerkkejä koulukirjojen vääristä tiedoista (HS Tiede 11.9.) Listaan voisi lisätä vielä koiranjalostuksen evoluution todisteena.  Lukion oppikirjojen mukaan koiranjalostus on ihmisen ohjaamaa nopeutettua evoluutiota. Evoluution uskotaan selittävän biosfäärin hämmästyttävä monimuotoisuus.

Havainnot koiranjalostuksen tuloksista eivät kuitenkaan tue ajatusta, että (nopeutettu) evoluutio lisäisi positiivisella tavalla koirien monimuotoisuutta. Suomalaisten geenitutkijoiden mukaan jalostustyö on heikentänyt voimakkaasti koirien geneettistä monimuotoisuutta ja vaarantaa lajin elinvoimaisuuden. Koirien perimään on rikastunut satoja erilaisia geenivirheitä ja perinnöllisiä sairauksia. Koirien perinnöllisyyttä tutkiva profesori Hannes Lohen työryhmä (www.koirangeenit.fi) ei ole raportoinut yhtään koirien monimuotoisuutta lisäävää mutaatiota. Sen sijaan uusia erilaisiin sairauksiin liittyviä mutaatioita löydetään jatkuvasti. Koiranjalostus on  hyvin kyseenalainen evoluution todiste, eikä sitä pitäisi käyttää oppikirjoissa.

Raimo Lonka
Helsinki


Toimittaja Kupiainen taas ystävällisesti vastasi.

Hei,

kirjoituksenne oli ainakin pääpiirteittäin blogissanne, ja siksi aivan uusi muotoilu on parempi. Voin ottaa harkintaani tuon uuden version.

Yst. terv. Anni Kupiainen
 
Karvakuono soitti taas muutaman päivän päästä toimitukseen. Toimittaja Kupiainen kertoi, että kirjoitus on siirretty julkaistavien listalle, mikä käytännössä tarkoitti hyvin todennäköistä julkaisua. Ja niinpä kirjoitus oli seuraavan päivän lehdessä.

Mielipidekirjoitukseni ei sisältänyt kehitysoppikritiikkiä, joten siinä mielessä kuparinen jäi rikkomatta ja Helsingin Sanomat sai pitää linjansa. Tämän tarinan opetus oli kuitenkin se, että rakkikoirulin kannattaa pitää purukalusto näkyvissä niin kauan kuin purtavaa on tarjolla. Varjossa makoilu harvemmin mitään asiaa edistää.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti