lauantai 18. marraskuuta 2017

Huonoa suunnittelua


Ateistiystäväni Pekka (nimi mahdollisesti muutettu) on esittänyt, että ihminen ei voi olla suunniteltu, koska syödessä on tukehtumisriski. Ystäväni mukaan vain (älytön) evoluutio voi tuottaa tällaisen epätäydellisen konstruktion. Mutta onko ihmisen anatomia todella niin huonoa suunnittelua että se kumoaa suunnitteluidean?


Onko ihmisen kurkun anatomia huonosti suunniteltu?

Ystäväni kertoi kysyneensä tästä asiasta "useilta järkeviltä ihmisiltä" ja lähes kaikki olivat sitä mieltä, että syömiseen liittyvän tukehtumisriskin vuoksi ihminen on huonosti suunniteltu. Älykäs suunnittelija ei siis missään tapauksessa suunnittelisi sellaista rakennetta.

Miten pääsemme tästä tukehtumisriskistä eroon? Erotetaan henkitorvi ja ruokatorvi toisistaan erillisiksi kanaviksi. Nyt ruoka voi mennä vain vatsalaukkuun eikä mihinkään muualle ja samoin ilma voi nenästä mennä vain keuhkoihin. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan ole hyvä, koska menetämme puhekyvyn ja kyvyn imeä tai puhaltaa. Mikäli saisimme suuhumme jotain pahanmakuista tai jopa vaarallista ainetta, emme voisi sylkäistä sitä pois. Voisimme vain kielen ja huulien avulla yrittää työntää sitä ulos suusta. Tämä olisi hidasta ja työlästä. Lisäksi tukehtumisriski vain kasvaisi. Tukehtuisimme tavallisen nuhakuumeen aiheuttamaan nenän tukkoisuuteen. Eikä "mykkäkoulukaan" olisi kovin kiva asia. Alkuperäinen on siis parempi kuin tämä "paranneltu" versio.

Joudumme siis palaamaan suunnittelupöydän ääreen. Tukkoisen nenän aiheuttama tukehtumisriski ja puhekyvyn menetys ovat niin vakavia ongelmia, että ne on jotenkin hoidettava. Nenän lisäksi olisi ilmalle oltava joku vaihtoehtoinen kulkureitti, jota nuhakuume ei voi tukkia. Suu tai joku sen kaltainen olisi hyvä, koska se on käytännössä osoittautunut toimivaksi. Mutta koska nyt olemassa oleva suu on varattu vain syömiseen, tarvitsemme toisen suun tai sen kaltaisen elimen varailmanottoaukoksi ja puheen tuottamiseen. Toisen suun laittaminen päähän vaatisi isomman pään ja muitakin muutoksia. Toinen suu pitäisi yhdistää nenään ja keuhkoihin. Käytännössä meillä olisi kaksi suuta, joista toisella vain syötäisiin ja toisella tuotettaisiin puhe ja se toimisi varailmanottoaukkona.

Mutta syöminen suulla johon ei ole yhdistetty palkeita (eli keuhkoja) ei olisi niin mukavaa. Emme voisi imeä mehua pillillä tai ryystää kuumaa kahvia lautasen reunalta. Emmekä sylkeä hedelmien siemeniä lattialle (jos on ostettu vähemmän mutatoituneita hedelmiä). Syömäsuuhun olisi siis liitettävä palkeet eli jonkinlaiset keuhkojen kaltaiset elimet, jotta saisimme syömistapahtumasta nautittavamman. Toiset keuhkot tekisivät anatomiastamme entistä monimutkaisemman. Kaksi suuta ja kahdet keuhkot ei tunnu järkevältä, vaikka pääsisimme syömisen aiheuttamasta tukehtumisriskistä eroon.

Mikäs siis neuvoksi? Karvakuonolla ei ole toimivaa ratkaisua tähän vaihtoehtoisen anatomian ongelmaan, joten alkuperäinen on edelleen parempi.

Kun suunnittelija etsii ratkaisua johonkin ongelmaan, on hänen aina otettava huomioon erilaiset reunaehdot, fysikaaliset rajoitteet ja teknisten yksityiskohtien painoarvoerot. Ongelman paras kokonaisratkaisu ei tarkoita sitä, että ratkaisun jokainen yksityiskohta olisi optimaalisin mahdollinen. Ratkaisu on kokonaisuudessaan eli kaikki seikat huomioiden optimaalisin.




torstai 26. tammikuuta 2017

Maailman kehityksen suunta


Maailma ei ole pysyvässä olotilassa vaan jatkuvassa muutoksessa. Maailmassa tapahtuu kehitystä eli evoluutiota, mutta mikä tai millainen on tämän kehityksen suunta? Onko se rakentava vai purkava, positiivinen vai negatiivinen?


Kehitysoppi [laajasti sovellettuna] on vallitseva maailmaa selittävä ideologia. Sen mukaan maailma on syntynyt alkuräjähdyksessä. Sen jälkeen kehittyivät planeetat, tähdet ja galaksit. Ainakin yhdelle planeetalle kehittyi monimuotoinen elämä ja luova äly.

Tämän kehitysopillisen maailmanselityksen valossa näyttäisi siltä, että maailman kehityksen suunta olisi positiivinen. Maailma on saanut alkunsa tyhjästä (jotain on enemmän kuin ei mitään). Maailma on järjestäytynyt (tähtijärjestelmät) ja maailmaan on syntynyt informaatiota (DNA) ja erittäin monimutkaisia rakenteita (solu).

Mutta onko maailman kehityksen suunta todella rakentavan positiivinen? Mitä tieteen havainnot kertovat maailman kehityksen suunnasta?

Tieteen havainnot eivät tue kehitysopillista näkemystä maailman kehityksen suunnasta. Havaintojen mukaan maailman kehitys on pikemminkin negatiivinen ja purkava kuin positiivinen ja rakentava.

Seuraavassa on lista havainnoista, joihin tämä arvio maailman kehityksen suunnasta perustuu.

    1. Planeettojen magneettikenttä heikkenee 

    Maan magneettikenttä heikkenee n. 5% vuosikymmenessä. Mikäli heikkeneminen jatkuu nykyisellä vauhdilla, Maan magneettikenttä häviää alle tuhannessa vuodessa.

    Merkuriuksen magneettikentän oletetaan olleen muinoin paljon vahvempi kuin nykyään. Tämä tarkoittaa sitä, että myös Merkiuksen magneettikenttä heikkenee.


    2. Maan pyörimisnopeus hidastuu

    Maan  vuorokausi pitenee 1,78 ms [millisekunti] vuosisadassa. Tämä voi tuntua pieneltä määrältä, mutta se tarkoittaa sitä, että 2740 vuodessa tasaisesti käyvä kello on 6 tuntia edellä aurinkoaikaa.


    3. Ihmisen perimään kertyy mutaatioita

    Tällä hetkellä tunnetaan lähes 200 000 ihmisessä sairauksia aiheutavaa mutaatiota. Uusia mutaatioita löydetään n. 10 000 vuosittain. Jokaisen sukupolven lapsilla on n. 150 mutaatiota enemmän kuin vanhemmillaan. Tämä lisää perinnöllisten sairauksien määrää. Maailmassa syntyy vuodessa 400 000 lasta, joiden kehityshäiriön aiheuttaa sellainen uusi mutaatio, jota ei ole kummallakaan vanhemmalla.
    Ihmisen perimä on rappeutumassa eikä sitä voida estää.


    4. Tähdet kuolevat

    Tähtien kuolemia havaitaan ja niistä on merkkejä avaruudessa. Kehitysopin mukaan uusia tähtiä syntyy koko ajan, myös omassa linnunradassamme. Uuden tähden syntymää ei ole kuitenkaan koskaan havaittu, vaikka avaruudessa kerrotaan olevan tähtien syntyalueita. Uusien tähtien synty jää uskon varaan toisin kuin tähtien kuolema tai tuhoutuminen.


    Maailman kehitys ei voi samaan aikaan edetä kahteen eri suuntaan, positiiviseen ja negatiiviseen. Mutta onko maailman kehityksen suunta joskus voinut muuttua? Se on hyvin epätodennäköistä, koska silloin myös luonnonlakien olisi täytynyt muuttua. 
    Todennäköisin vaihtoehto on se, että maailma ei ole koskaan kehittynyt positiiviseen suuntaan, vaan että se on asetettu kehittyneeseen tilaan. Tämän jälkeen maailman kehitys on edennyt siihen suuntaan, johon se on mahdollista. Yllä oleva havaintolista osoittaa kehityksen suunnan.
    Tämä tarkoittaa sitä, että kehitysopillinen maailmanselitys on virheellinen eli se perustuu vain kuvitteluun ja toiveajatteluun.


tiistai 24. tammikuuta 2017

80 miljoonaa vuotta vanhaa dinosauruksen kollageenia


Pohjois-Carolinan Valtion yliopiston (North Carolina State University) tutkijat ovat vahvistaneet, että Brachylophosauruksesta eristetyt näytteet sisältävät 80 miljoonaa vuotta vanhaa kollageenia. Havainto edelleen vahvistaa sen, että orgaaniset molekyylit voivat säilyä kymmeniä miljoonia vuosia pidempään kuin aikaisemmin on oletettu.

Brachylophosaurus canadensis-dinosauruksen fossiloitunut sääriluu, josta kollageenia löydettiin. (NCSU).

Tutkijatohtori (postdoc) Elena Schroeter ja professori Mary Schweitzer yhdessä Pohjois-Carolinan Luonnotieteellisen Museon (North Carolina Museum of Natural Sciences) kanssa halusivat vahvistaa alkuperäisen dinosauruskollageenilöydön vuodelta 2009. Varmistamalla huolellisesti näytteiden puhtauden ja käyttämällä uusinta massaspektrometriteknologiaa he kykenivät varmuudella osoittamaan, että 80 miljoonaa vuotta vanha Brachylophosaurus canadensis-fossiili sisältää alkuperäistä kollageenia. Tämä havainto osoittaa, että orgaaniset molekyylit voivat säilyä paljon pidempään kuin on aikaisemmin oletettu.

"Tarkoituksemme on rakentaa vakaa tieteellinen perusta, jota muut tieteentekijät voivat käyttää fossiiliaineistoa tutkiessaan," Schweitzer kertoo. "Olemme osoittaneet, että nämä [orgaaniset] molekyylit voivat säilyä. Nyt muille tutkijoille kysymys - miksi ne säilyvät - saattaa olla tärkeä."

Mary Schweitzerin muille tutkijoille ehdottama kysymys ei ole ihan huono. Siis miksi orgaaniset molekyylit voivat säilyä kymmeniä miljoonia vuosia, vaikka niiden yleensä havaitaan hajoavan hyvin nopeasti?! Me löydämme hyvin harvoin edes satoja vuosia vanhaa orgaanista materiaalia, ellei se ole haututunut suohon tai ikijäähän.

Vastaus tähän kýsymykseen riippuu aikalailla vastaajan käsityksestä todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Onko maailma ja elämä todella miljardeja vuosia vanha ja onko dinosauruksen kollageeni todella säilynyt kymmeniä miljoonia vuosia?! Vai vain joitakin tuhansia vuosia.



Lähde:

https://news.ncsu.edu/2017/01/schroeter-collagen/