torstai 26. tammikuuta 2017

Maailman kehityksen suunta


Maailma ei ole pysyvässä olotilassa vaan jatkuvassa muutoksessa. Maailmassa tapahtuu kehitystä eli evoluutiota, mutta mikä tai millainen on tämän kehityksen suunta? Onko se rakentava vai purkava, positiivinen vai negatiivinen?


Kehitysoppi [laajasti sovellettuna] on vallitseva maailmaa selittävä ideologia. Sen mukaan maailma on syntynyt alkuräjähdyksessä. Sen jälkeen kehittyivät planeetat, tähdet ja galaksit. Ainakin yhdelle planeetalle kehittyi monimuotoinen elämä ja luova äly.

Tämän kehitysopillisen maailmanselityksen valossa näyttäisi siltä, että maailman kehityksen suunta olisi positiivinen. Maailma on saanut alkunsa tyhjästä (jotain on enemmän kuin ei mitään). Maailma on järjestäytynyt (tähtijärjestelmät) ja maailmaan on syntynyt informaatiota (DNA) ja erittäin monimutkaisia rakenteita (solu).

Mutta onko maailman kehityksen suunta todella rakentavan positiivinen? Mitä tieteen havainnot kertovat maailman kehityksen suunnasta?

Tieteen havainnot eivät tue kehitysopillista näkemystä maailman kehityksen suunnasta. Havaintojen mukaan maailman kehitys on pikemminkin negatiivinen ja purkava kuin positiivinen ja rakentava.

Seuraavassa on lista havainnoista, joihin tämä arvio maailman kehityksen suunnasta perustuu.

    1. Planeettojen magneettikenttä heikkenee 

    Maan magneettikenttä heikkenee n. 5% vuosikymmenessä. Mikäli heikkeneminen jatkuu nykyisellä vauhdilla, Maan magneettikenttä häviää alle tuhannessa vuodessa.

    Merkuriuksen magneettikentän oletetaan olleen muinoin paljon vahvempi kuin nykyään. Tämä tarkoittaa sitä, että myös Merkiuksen magneettikenttä heikkenee.


    2. Maan pyörimisnopeus hidastuu

    Maan  vuorokausi pitenee 1,78 ms [millisekunti] vuosisadassa. Tämä voi tuntua pieneltä määrältä, mutta se tarkoittaa sitä, että 2740 vuodessa tasaisesti käyvä kello on 6 tuntia edellä aurinkoaikaa.


    3. Ihmisen perimään kertyy mutaatioita

    Tällä hetkellä tunnetaan lähes 200 000 ihmisessä sairauksia aiheutavaa mutaatiota. Uusia mutaatioita löydetään n. 10 000 vuosittain. Jokaisen sukupolven lapsilla on n. 150 mutaatiota enemmän kuin vanhemmillaan. Tämä lisää perinnöllisten sairauksien määrää. Maailmassa syntyy vuodessa 400 000 lasta, joiden kehityshäiriön aiheuttaa sellainen uusi mutaatio, jota ei ole kummallakaan vanhemmalla.
    Ihmisen perimä on rappeutumassa eikä sitä voida estää.


    4. Tähdet kuolevat

    Tähtien kuolemia havaitaan ja niistä on merkkejä avaruudessa. Kehitysopin mukaan uusia tähtiä syntyy koko ajan, myös omassa linnunradassamme. Uuden tähden syntymää ei ole kuitenkaan koskaan havaittu, vaikka avaruudessa kerrotaan olevan tähtien syntyalueita. Uusien tähtien synty jää uskon varaan toisin kuin tähtien kuolema tai tuhoutuminen.


    Maailman kehitys ei voi samaan aikaan edetä kahteen eri suuntaan, positiiviseen ja negatiiviseen. Mutta onko maailman kehityksen suunta joskus voinut muuttua? Se on hyvin epätodennäköistä, koska silloin myös luonnonlakien olisi täytynyt muuttua. 
    Todennäköisin vaihtoehto on se, että maailma ei ole koskaan kehittynyt positiiviseen suuntaan, vaan että se on asetettu kehittyneeseen tilaan. Tämän jälkeen maailman kehitys on edennyt siihen suuntaan, johon se on mahdollista. Yllä oleva havaintolista osoittaa kehityksen suunnan.
    Tämä tarkoittaa sitä, että kehitysopillinen maailmanselitys on virheellinen eli se perustuu vain kuvitteluun ja toiveajatteluun.


tiistai 24. tammikuuta 2017

80 miljoonaa vuotta vanhaa dinosauruksen kollageenia


Pohjois-Carolinan Valtion yliopiston (North Carolina State University) tutkijat ovat vahvistaneet, että Brachylophosauruksesta eristetyt näytteet sisältävät 80 miljoonaa vuotta vanhaa kollageenia. Havainto edelleen vahvistaa sen, että orgaaniset molekyylit voivat säilyä kymmeniä miljoonia vuosia pidempään kuin aikaisemmin on oletettu.

Brachylophosaurus canadensis-dinosauruksen fossiloitunut sääriluu, josta kollageenia löydettiin. (NCSU).

Tutkijatohtori (postdoc) Elena Schroeter ja professori Mary Schweitzer yhdessä Pohjois-Carolinan Luonnotieteellisen Museon (North Carolina Museum of Natural Sciences) kanssa halusivat vahvistaa alkuperäisen dinosauruskollageenilöydön vuodelta 2009. Varmistamalla huolellisesti näytteiden puhtauden ja käyttämällä uusinta massaspektrometriteknologiaa he kykenivät varmuudella osoittamaan, että 80 miljoonaa vuotta vanha Brachylophosaurus canadensis-fossiili sisältää alkuperäistä kollageenia. Tämä havainto osoittaa, että orgaaniset molekyylit voivat säilyä paljon pidempään kuin on aikaisemmin oletettu.

"Tarkoituksemme on rakentaa vakaa tieteellinen perusta, jota muut tieteentekijät voivat käyttää fossiiliaineistoa tutkiessaan," Schweitzer kertoo. "Olemme osoittaneet, että nämä [orgaaniset] molekyylit voivat säilyä. Nyt muille tutkijoille kysymys - miksi ne säilyvät - saattaa olla tärkeä."

Mary Schweitzerin muille tutkijoille ehdottama kysymys ei ole ihan huono. Siis miksi orgaaniset molekyylit voivat säilyä kymmeniä miljoonia vuosia, vaikka niiden yleensä havaitaan hajoavan hyvin nopeasti?! Me löydämme hyvin harvoin edes satoja vuosia vanhaa orgaanista materiaalia, ellei se ole haututunut suohon tai ikijäähän.

Vastaus tähän kýsymykseen riippuu aikalailla vastaajan käsityksestä todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Onko maailma ja elämä todella miljardeja vuosia vanha ja onko dinosauruksen kollageeni todella säilynyt kymmeniä miljoonia vuosia?! Vai vain joitakin tuhansia vuosia.



Lähde:

https://news.ncsu.edu/2017/01/schroeter-collagen/

lauantai 21. tammikuuta 2017

Evoluutiolta poistettiin umpilisäke


Umpilisäke on ollut eräs tunnetuimmista evoluution todisteista. Sitä on pidetty tarpeettomana surkastuneena jäänteenä. Uusi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että umpilisäke on erittäin tarpeellinen elin, joka toimii suolistobakteerien varasäiliönä. Tämä uusi tieteellinen tieto poistaa umpilisäkkeen evoluution todisteista.

Umpilisäke on vasemmalla oleva pieni punainen "mato". (Wikipedia).

Umpilisäke on kuulunut surkastumiksi kutsuttuihin evoluution todisteisiin. Nyt tämä todisteryhmä on menettänyt yhden jäsenensä. Umpilisäke on poistettu tästä joukosta.

Seuraavassa on muutamia tieteen evoluutiohistoriaan jääviä kuvauksia umpilisäkkeestä:

"Surkastuneet elimet eli surkastumat ovat evolutiivisessa kehityksessä tehtävänsä menettäneitä elimiä tai niiden osia. ---  Surkastuneita elimiä eli rudimentteja on ihmiselläkin useita. Niistä tunnetuin on esim. umpisuolen matomainen lisäke eli umpilisäke." (Portin & Vuorisalo 2008: 68).

"Monet näistä ovat tarpeettomina surkastuneet pieniksi. Umpisuoli ja umpilisäke ovat tällaisia jäänteitä." (Bargum & Kokko 2008: 168).

"Umpilisäke --- on jäänne, sillä se ei enää palvele sitä tarkoitusta, jota varten se kehittyi. Miksi meillä siis on se edelleen? Emme tiedä vastausta." (Coyne 2011: 93)

Kehitysopin kannalta on tietysti hieman noloa, että sitä pönkittävä todiste joudutaan hylkäämään. Mutta näinhän tiede kehittyy. Uusi ja tarkempi tieto korvaa vanhan ja virheellisen tiedon. Kehitysopin tapauksessa asiaa ei voida kuitenkaan kuitata olankohautuksella. Tässä tapauksessa kehitysopin pahin ongelma ei ole se, että todiste osoittautuu epäkelvoksi. Paljon pahempi ongelma on se miksi umpilisäkettä ylipäätään oli tarpeen käyttää evoluution todisteena?

Petter Portinin ja Timo Vuorisalon mukaan evoluutioteoria on "niin hyvin varmennettu kuin biologinen teoria vain voi olla." (Portin & Vuorisalo 2008). Jerry Coyne puolestaan toteaa, että "todistusaineisto ei saata darwinismia epäilyksen alaiseksi, vaan tukee sitä täydellisesti." (Coyne 2011: 10)

Mikäli evoluutio on niin totta kuin Portin, Vuorisalo ja Coyne antavat ymmärtää, niin miksi sitä on todisteltu vain mielikuvitukseen perustuvalla todisteella? Eikö parempia todisteita ole ollut saatavilla? Entä kuinka moni muu "hyvin varmennetty" tai "täydellinen" todiste on laadultaan umpilisäkkeen tasoa?

Katja Bargum ja Hanna Kokko puolestaan arvostelevat älykkään suunnittelun teoriaa, joka tarjoaisi vaihtoehtoisen selityksen umpilisäkkeelle. Älykäs suunnittelija osaisi ennakoida umpisuolen tarpeen vakavan suolistoinfektion tapauksessa ja siten mahdollistaa yksilön paranemisen.

Silti Bargum ja Kokko toteavat, että "ID-oppi ei nimittäin esitä loogista rakennelmaa, johon uudet palapelin palat sopisivat eikä tarjoa yhtäkään ennustetta." (Bargum & Kokko, 2008, s. 160).

Uutena palapelin palana meillä on nyt umpilisäke, joka on osoittaunut erittäin tarpeelliseksi. Ovatko Bargum ja Kokko edelleen sitä mieltä, että kehitysoppi selittää umpilisäkkeen paremmin kuin älykäs suunnittelu? Ainakin kehitysopin antama selitys (ja ennuste) meni pahasti metsään!

Entä kuinka kehitysoppiin uskovat sitten ottavat tämän uuden tiedon vastaan? He suorittavat ns. takinkäännön eli ryhtyvät älykkään suunnittelun kannattajiksi. Tosin hienovaraisina he eivät suoraan käytä näitä samoja termejä, vaan pitäytyvät oman ideologiansa tarjoamassa termistössä. Evoluutio onkin kehittänyt umpilisäkkeen tarkoituksella.

Jerry Coynekin tietää nyt miksi meillä edelleen on umpilisäke ja miksi se kehittyi.

Jerry Coyne (FYI): Now you know why evolution created the appendix. It has a function. It has always been important for our health.



Lähteet:

Bargum, Katja & Kokko,Hanna (2008): Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä. WSOY

Coyne, Jerry (2011): Miksi evoluutio on totta. Vastapaino

Portin, Petter & Vuorisalo, Timo (2008): Evoluutio Nyt! Charles Darwinin juhlaa. Kirja-Aurora