torstai 6. joulukuuta 2012

Evoluutiopuun rakentaminen takkuaa


Kehitysopin mukaista eliöiden polveutumista kuvaavan (fylogeettisen) evoluutiopuun rakenteesta ei ole päästy yksimielisyyteen. Puun rakentamista sotkee jatkuvasti uudet yhteensopimattomat havainnot, jotka eivät ole kehitysopilliseen ajatusrakennelmaan sopivia.

(creationwiki.org)

Hiljattain Biological Reviews of the Cambridge Philosophical Society -tiedelehdessä julkaistu uusi tutkimus kertoo evoluutiopuun rakentamiseen liityvistä logistiikkaongelmista. Tutkimuksen mukaan puun rakentamiseen liittyvät ongelmat ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Monet ovat toivoneet, että lisääntyvä uusi tieto ratkaisisi ongelmat, mutta tutkimuksen mukaan "fylogeneettiset ristiriidat ovat tulleet entistä akuutimmaksi ongelmaksi uusien genominlaajuisten tiedostojen myötä." Tutkimus kertoo, kuinka tämä ongelma on ajan myötä pahentunut:

"Fylogeneettiset yhteensopimattomuudet morfologisten ja molekulaaristen sekä erilaisten molekyyliryhmien vertailujen kesken ovat levinneet yhä laajemmalle tietojen lisääntymisen ja monipuolistumisen myötä."

Esimerkiksi lepakot aiheuttavat fylogeneettistä päänsärkyä evoluutiobiologeille. Tutkijat ovat jo pitkään tienneet, että lepakot ja valaat käyttävät kaikuluotausta, vaikka niiden oletetulla kaukaisella esi-isällä ei tätä ominaisuutta ollut. Evoluutiobiologit selittivät tätä havaintoa konvergenttisellä morfologisella evoluutiolla. Sitten Current Biology-tiedelehti kertoi "yllättävästä" havainnosta. Lepakkojen ja valaiden kaikuluotaukseen liittyy myös geneettinen konvergenssi:

"Vain pikkulepakoilla ja hammasvalailla on korkeatasoinen kaikuluotausjärjestelmä, joka on välttämätön niiden suunnistamiselle ja ruuan etsimiselle. Vaikka lepakkojen ja valaiden biologiset kaikuluontainjärjestelmät ovat kehittyneet itsenäisesti ja ne poikkeavat toisistaan monin tavoin, niin yllättäen hammasvalaisiin kuuluva pullonokkadelfiini ja pikkulepakko kuuluvat Prestin-kuulogeeniin perusteella samaan evoluutiopuun haaraan."

Tutkimus päättelee, että "kaikuluotauksen itsenäisiin alkuperiin liittyy samat geenit, jotka ovat kehittyneet täsmälleen samalla tavoin." Tämä ei ole ainoa tapaus konvergenttisestä geneettisestä evoluutiosta. Kirjassaan The Cell's Design Fazale Rana listaa yli sata tällaista tapausta. Jokainen tapaus osoittaa, että biologinen samankaltaisuus - edes geneettisellä tasolla - ei ole peräisin yhteisestä polveutumisesta. Nämä havainnot eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet polveutumisopin asemaan kehitysoppiin uskovien keskuudessa.

Karvakuono oikeastaan vähän kadehtii kehitysoppiin uskovia. Heillä on erittäin tehokkaasti kritiikiltä suojattu teoria. Mikäli biologinen samankaltaisuus voidaan ympätä evoluutiopuuhun, niin silloin se kelpaa todisteeksi yhteisestä polveutumisesta ja samalla se todistaa kehitysopin olevan totta. Jos biologinen samankaltaisuus on fylogeneettisesti sopimaton, niin se ei todista yhteistä polveutumista, mutta se todistaa ominaisuuksien erillisen kehityksen ja samalla se todistaa kehitysopin olevan totta. Ja kehitysoppiin uskovat voivat julistaa, että mikään biologinen havainto ei ole ristiriidassa evoluutioteorian kanssa. Voilà, sanoisi ranskalainen.

Rakkikoiruli kertoi hiljattain evoluutiopuuta heiluttavasta penismadosta, joka pudotti puusta alkusuiset.

Kauhea karvaturpa ei ole erityisen yllättynyt sitä, että kehitysopillisten ajatusrakennelmien kokoaminen logistisesti toimivaksi järjestelmäksi on kuin vanhan juopon taaperrusta aamuyön tunteina. Historialäksyt ovat osoittaneet, että ihmisen uskonvaraiset kehitelmät ovat kovin heiveröistä laatua.


Lähde:

http://www.evolutionnews.org/2012/12/bothersome_bats067121.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti