lauantai 29. syyskuuta 2012

Aki Holm vastasi rakkikoiran kirjoitukseen Helsingin Sanomissa


Biologi Aki Holm vastasi Helsingin Sanomissa julkaistuun koiranjalostusta evoluution todisteena käsittelevään kirjoitukseeni. Holmin mukaan koiranjalostus on loistava evoluution todiste.

Shar Pei

Holm on siis täysin eri mieltä asiasta kuin rakkikoiruli. Holm tulkitsee tekstiäni kummallisesti: "Evoluution päämääränä ei siis olekaan luoda monimuotoisuutta, kuten Lonka antoi ymmärtää, vaan sen kautta on kehittynyt valtava määrä lajeja monimuotoisuutta lisäten."

Rakkikoiruli tietää, että sattumaan perustuvalla evoluutiolla ei ole eikä voi olla mitään päämäärää, joten rakkikoiruli ei ole edes antanut ymmärtää (toisin kuin entinen plikka), että evoluutiolla olisi joku päämäärä. Viittasin monimuotoisuuteen seuraavasti:

1) "Evoluution uskotaan selittävän biosfäärin hämmästyttävän monimuotoisuuden."

2) "Havainnot koiranjalostuksen tuloksista eivät tue ajatusta, että (nopeutettu) evoluutio lisäisi positiivisella tavalla koirien monimuotoisuutta."

3) "Koirien perinnöllisyyttä tutkiva professori Hannes Lohen työryhmä ei ole raportoinut yhtään koirien monimuotoisuutta lisäävää mutaatiota."

Evoluution perustan muodostavat ituradan perinnölliset mutaatiot (Portin 2008), eli kaiken biosfäärissä havaitsemamme monimuotoisuuden ("valtava määrä lajeja monimuotoisuutta lisäten") on evoluutioteorian mukaan täytynyt syntyä uusien mutaatioiden kautta. Mutaatiot, monimuotoisuus tai uudet lajit eivät kuitenkaan ole evoluution päämääriä, vaan satunnaiseen suuntaan etenevän spontaanin prosessin tuloksia.

Holmin mukaan ihmisen jalostamat 400 koirarotua on oiva todiste evoluutiosta: "... ja se jos mikä on todiste evoluutiossakin tapahtuvasta lajien kyvystä muuttua." Tässäkin Holmin käsitys evoluutiosta on vähintääkin kummallinen. Satojen koirarotujen olemassaolo ei perustu "monimuotoisuutta lisäävään kehitykseen", vaan olemassa olevan geneettisen monimuotoisuuden hyödyntämiseen. Koiranjalostuksessa tämä olemassa olevan geneettisen monimuotoisuuden hyödyntäminen on viety äärimmäisyyteen, jonka seurauksena monet koirarodut ovat ajautumassa geneettiseen umpikujaan homotsygotian lisääntyessä ja perinnöllisten geenivirheiden rikastumisen myötä. Esimerkiksi DLA-DRB1-geenistä on löydetty n. 150 erilaista alleelia, mutta rotukohtaisia alleeleja on vain muutamia (Mäki 2012).

Siinä Holm on oikeassa, että koiranjalostus todellakin osoittaa "lajien kyvyn muuttua". Koirien kannalta tämä muutos on vain erittäin epätoivottu. Kuten professori Hannes Lohi toteaa (Lohi 2006): "Jalostustyö on heikentänyt voimakkaasti koirien monimuotoisuutta ja vaarantaa lajin elivoimaisuuden."

Lajeilla on todellakin kyky muuttua, mutta havainnot koiranjalostuksesta osoittavat, että tämä muutos on johtamassa lajin sukupuuttoon, eikä se siis ole esimerkki "monimuotoisuutta lisäävästä kehityksestä."


Lähteet:

Lohi, Hannes (2006): Koiran kanssa geenimetsälle, Koiramme 3/2006, 76-79

Mäki, Katariina (2012): MHC-geenialueen ja joidenkin autoimmuunisairauksien yhteys harhaa?, Koiramme 3/2012, 51-53

Portin, Petter & Vuorisalo, Timo (2008): Evoluutio Nyt! Charles Darwinin juhlaa, Kirja-Aurora

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti